Kyllä on ollut niin hiljaista Tuiskulanmäellä että ihan hävettää. Rakentaja on laiskotellut eikä sisustajakaan ole parastaan näyttänyt. Nyt kuitenkin näyttäisi uudet tuulet puhaltavan ja muutama väkerrys on taloon tupsahtanut.

Minkäänsortin kelloahan Tuiskulanväellä ei tähän saakka ole ollut...aikaa on luurattu auringosta. Nyt kun illat pimenevät niin nopeasti, ilmeni kuitenkin tarve ihan perusvekkarille. No, toive toteutui ja herätyskello saapui makuuhuoneen lipaston päälle. (5sentin kolikko on mittakaavan vuoksi...ei kuulu sisustukseen).

1287340418_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vekkari on tehty Maria Malmströmin blogista löydetyn ohjeen pohjalta tuikkukynttilän peltikiposta, haaraniiteistä, metallilangasta, naulasta ja pienistä helmistä ja maalattu akryylivärillä. Kellotaulun leikkasin mainoksesta ja "lasi" on läpipainolääkepakkauksen (sanahirviö) osa. Tässä vielä kuva kellosta yksinään:

1287340388_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Helena on kovin suunnitellut verhoja ja lakanoita ompelevansa, mutta hankalahan se on ryppyisiä kankaita ommella...ei tule siistiä jälkeä millään...eikä semmoisia ryppyisiä verhoja voisi ripustaakkaan...Siispä silityslautaa teki kovasti mieli ja sellaisen väsäsin. Vielä se keikkuu keittiössä...kodinhoitonurkkausta oodotellessa:

1287340459_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Täytyy sanoa että metallin kanssa temppuilu ei ole ehkä minun alaani...en oikein tiedä miten sitä vääntelisi ja millä ihmeellä kiinnittäisi osia toisiinsa. No, ehkäpä harjoitus tekee mestarin ajan myötä Silmänisku Tuommoinen siitä nyt kumminkin tuli...Silitysrautakin tietysti olisi tarpeen...se on sitten ensteksi listalla kun uskallan massailemaan!