Huh...

Appiukkoni otti ja päräytti itsensä eläkeläiseksi kesällä.  ... ja aikani tuumattuani päätin askarrella lahjuksen sankarille itse. Siitä syntyi elämäni ensimmäinen Roombox!

Tämä "sisustuslinnunpönttö" osui silmiini jo alkukesästä ja heti alkoi mielikuvitus laukkaamaan...jätin sen kuitenkin kauppaan kun en ollenkaan ollut varma ideoistani. Meni pari päivää ja pakkohan se oli käydä ostamassa sieltä pois!

Pikkuhiljaa aloin sitten pistää tuulemaan...etuseinän sahaamista ja seinien laudoitusta...katon "pellitystä"...ja pikkuhiljaa "eläkeläismökki" alkoi hahmottua myös muulle perheelle, joka innoissaan kävi kurkkimassa mitä touhuan.

Mökkiin piti saada appiukolle tärkeitä ja mieluisia juttuja...kuten sukset (himohiihtäjä), kala (innokas kalamies), skottiruutua jonnekkin (tykkää skotlannista) ja kaikkea pientä kivaa muutenkin...ja tietysti joku muistutus menneestä työurasta:

Sisälle mökkiin laitoin vielä kuvan lapsenlapsesta ja pelikortit pöydälle...hän kun tykkää pojanpojan kanssa pelailla ;)

Saaja oli lahjastaan melko tohkeissaan ja se olikin pääasia!

On "hiukan" ollut hiljaista Tuiskula-rintamalla tänä kuluneena vuonna. Ihan kuollutta ei sentään

Taannoin Kodin Ykkösessä pyörähtäessäni en voinut olla ostamatta seuraavaa esinettä:

Takalasin siitä jo sain irti...seuraavaksi tarvitaan rautasahaa... Ja sitten pitää jyrätä ovi Tuiskulan eteisestä tuonne "kasvihuoneeseen". Ja sitten tietysti vielä sisustaa koko komeus!

Mukavaa kesäpuuhaa siis.

Eteisessäkin tapahtuu verkkaisesti. Pistin jo talvella portaat osiin...en halunnut kaikissa kerroksissa olevan samanmallisia portaita. No, sitten piti keksiä portaiden alle jotakin...ja avot! Selvä kylmäkellarihan siellä. Ovi on keskeneräinen ja listoituksen puuttuvat...ja kellarin kattoon pitää lamppu vielä virittää roikkumaan...Perunat Helena on sinne silti jo kantanut

Projektin alkuvaihetta...

Ja tämänhetkinen tilanne.

Lisäksi vintillä tuulee. Marian huone alkaa pikkuhiljaa hahmottua Tuiskulan vintin etelänpuoleiseen päätyyn. Verhot hän valitsi itse...kuten kukallisen tapetinkin.

Nuo päätyikkunat tuovat mukavasti "ilmavuutta" vintille. Ikkunanpokat on askarreltu muovisista verhojen purjerenkaista! Oikeasti olivat väriltään hopeanharmaat, mutta maalasin ne valkoisiksi. Ikkunalasina toimii jonkun tuotepakkauksen paksumpi muovilätkä.

Ihanaa kesää kaikille mineilijöille ja muille seuraajilleni! Jospa hiukan taajempaan saisin päivitettyä Tuiskulan kuulumisia kunhan lomakin heinäkuussa koittaa!

Huh: Melko pitkälle päästiin tätä vuotta ennenkuin kärpänen haukkasi ja kunnolla Vihdoin sain Titan palikkalaatikon tehtyä (labyrintti saa hetken vielä odottaa) :

 Haastavinta meinasi olla nuiden pienien saranoiden kanssa...huh...maalasin tuon ohjeiden vastaisesti sen mukaan mitä muistan joskus nähneeni. Mahtavat Valtteri ja Eemeli kyllä tykätä tästäkin ihanuudesta! Samalla innostuin tekemään Marian printeistä lamppupaketteja:

tulostin printit heikkolaatuiselle valokuvapaperille, joten ovat hiukan paksumpaa ja kiiltävämpää kuin tavallinen printtipaperi.

Sitten iski pakottava tarve saada vintille lastenhuoneisiin ikkunat. Onneksi isännys tarvitsi porakonetta muutenkin, niin sain sen kellarista ulottuvilleni...ja eikun näpit rasvaan...

ja tulihan siitä pari akkunaa!

ikkunanpokat ovat työnalla....niistä siis myöhemmin...mutta lattialankkuja ja jotain muutakin on yläkertaan jo ilmaantunut. Tästä on taas hyvä jatkaa!

Piti sitten lähestyvän juhlan innoittaman kokeilla joulutähden tekoa Marian ohjeella. Tulihan siitä nyt jonkunmoinen, mutta enemmän olisi pitänyt noita lehtiä laittaa...ja erikokoisiakin vielä!

Maalarinteippiä, rautalankaa ja maalia sekä valmiita heteitä. Itsekovettuvaa massaa ja valmis EuroMinin saviruukku.

Olavi sai viimeinkin kunnostettua pitkään työn alla olleen alkuperäisen Tuiskulan olohuoneen pönttöuunin. Nyt kelpaa Helenan istuskella nojatuolissaan kutimensa kanssa! Uuni lämmittää mukavasti viluisia asukkaita ja luo tunnelmaa olohuoneeseen.

Pönttöuuni on julisteen pahvirullasta sahattu...sain sahankin poikki siinä hommassa...kalastajalankaa on liimattu kuvioiksi ja yläreunassa törröttää pitsiä. Luukut on pahvista niinikään leikelty ja maalattu...ja ihan oikeilla saranoilla varustettu. Hiilloksena on EuroMinin valmis lamppusysteemi.

Kiva kun saa jotakin aikaan...tulee itsellekkin lämmin ja kotoisa olo

on aika kaivaa mummon vanha potkukelkka varaston kätköistä ja lähteä reippailemaan pitkin lumisia teitä Tässä Tuiskulanväen ensimmäinen potkukelkka.

Valmiita Eurominin sorvauksia, kahvitikkuja, tulitikkuja, Plaidin maalia ja TackyGlueta...lisäksi pikkuinen pätkä metallilankaa jalkatukena. Itselläni oli samanmoinen potkukelkka lapsena ja omalla pojallakin on tällainen punainen menopeli varastossa.

Ohjeet tähän potkukelkkaan löysin Marian Nukkekoti Väinölä-blogista. Kiitos Maria!

Hiljaista on blogissa ollut, mutta sen ulkopuolella sitten onkin käynyt melkomoinen sutina. Päätin, että Tuiskulan kylpyhuone on saatava sellaiseen kuntoon, että siellä voi ihan oikeasti peseytyä ja tulla puhtaaksi ja ehkä jopa kammata hiuksensa. Siis suihkuverhoa virittämään ja peiliä seinään.

Aika haasteellista oli tuon suihkuverhotangon virittäminen, kunnes keksin laittaa palkin kattoon ja ketjuilla tangon siihen. Vessapaperirullalle tarvinnee askarrella teline...se on hieman hankala pöntön kannella säilyttää. Eikä pesusienten ja kylpyvaahdonkaan paikka ehkä lattialla tule olemaan. Myös matto on tilauksessa.

No, kuten otsikko kertoo, tämä remontti karkasi käsistä...

Kyllä...Helenan vaarin aikanaan tekemä puukiuluhan se siinä ja Olavin ysiluokalla puutyötunnilla väsäämä löylykauha Ja missäs näitä sitten käytetään jollei:

...saunassa! Riisimuropaketista, jätski- ja kahvitikuista, kaakelipaperista, ilotulitteiden kepukoista, pahvitötteröstä...niistä syntyy minisauna kylppäriin kuin kylppäriin!

Oven ja seinän ikkunat ovat töistä ylimääräiseksi jäänyttä röntgenkuvien arkistointikalvoa.

Kiukaan kivet keräsin jo kesällä kun lenkillä sattui polulle juuri sopivan väristä ja mallista pikkukiveä. En yhtään osannut ajatella kuinka plajon niitä mahdollisesti tarvitsen, joten taskut täyteen vaan ja hikeä pintaan. Kyllä kannatti!

Kyllä on ollut niin hiljaista Tuiskulanmäellä että ihan hävettää. Rakentaja on laiskotellut eikä sisustajakaan ole parastaan näyttänyt. Nyt kuitenkin näyttäisi uudet tuulet puhaltavan ja muutama väkerrys on taloon tupsahtanut.

Minkäänsortin kelloahan Tuiskulanväellä ei tähän saakka ole ollut...aikaa on luurattu auringosta. Nyt kun illat pimenevät niin nopeasti, ilmeni kuitenkin tarve ihan perusvekkarille. No, toive toteutui ja herätyskello saapui makuuhuoneen lipaston päälle. (5sentin kolikko on mittakaavan vuoksi...ei kuulu sisustukseen).

Vekkari on tehty Maria Malmströmin blogista löydetyn ohjeen pohjalta tuikkukynttilän peltikiposta, haaraniiteistä, metallilangasta, naulasta ja pienistä helmistä ja maalattu akryylivärillä. Kellotaulun leikkasin mainoksesta ja "lasi" on läpipainolääkepakkauksen (sanahirviö) osa. Tässä vielä kuva kellosta yksinään:

Helena on kovin suunnitellut verhoja ja lakanoita ompelevansa, mutta hankalahan se on ryppyisiä kankaita ommella...ei tule siistiä jälkeä millään...eikä semmoisia ryppyisiä verhoja voisi ripustaakkaan...Siispä silityslautaa teki kovasti mieli ja sellaisen väsäsin. Vielä se keikkuu keittiössä...kodinhoitonurkkausta oodotellessa:

Täytyy sanoa että metallin kanssa temppuilu ei ole ehkä minun alaani...en oikein tiedä miten sitä vääntelisi ja millä ihmeellä kiinnittäisi osia toisiinsa. No, ehkäpä harjoitus tekee mestarin ajan myötä Tuommoinen siitä nyt kumminkin tuli...Silitysrautakin tietysti olisi tarpeen...se on sitten ensteksi listalla kun uskallan massailemaan!

Voi mahdoton mikä tapahtuma tuo Vanhan ajan lelumarkkinat onkaan! Ihan hirvittävän paljon väkeä ja kaikkea ihanaa piti oikein jonottaa näkemään, hipelöinnistä puhumattakaan. Olin etukäteen merkannut ylös kenen pöydästä jotain haluan ehdottomasti ja mitä Tuiskulaan nyt tarvitaan. Kaikkea löytyi, mutta alimitoitetun budjetin kanssa täytyi karsia pari juttua...Onpahan nyt jo syy päästä tapahtumaan ensi vuonnakin!

Tässä kuva ostoksista:

Ihan ensimmäisenä listalla oli kengät...ja Lotta Satomaan käsialaahan nuo ihanat mokkasaappaat ovat.  Mukana ollut 6-vuotias poikani valkkasi pöydästä nuo...liekö äidin puseron värillä ollut jotain vaikutusta valintaan. Maria Malmströmin blogissa ihastuin "Brion" junarataan ja kuinkas ollakkaan onnistuin saamaan viimeisen myynnissä olleen...Nyt ovat Eemeli ja Valtteri ihan onnessaan. Pikkuriikkiset pyykkipojat ovat Mirka Salmen pöydästä ja Nukkekodin nukkekoti ja Aalto-maljakko Turun Flikkojen pöydästä ja Titta Saarisen käsityötä. Ihan mielettömän ihania juttuja kaikilla oli myynnissä...ei muuta voi sanoa kuin että hurjan taitavia käsityöläisiä on minimaailmaan hurahtaneissa! Kiitos kaikille ja ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Posti toi tänään iiiihanan paketin Jatalta. Huusin huuto.netistä häneltä muutaman pienen jutun Tuiskulan keittiöön:

Nyt saadaan pöytä koreaksi ja lapsetkin tykkää ihan varmasti! Tuo valkosipuliletti tuo lapsuuden mieleen...meillä oli sellainen lähes aina keittiössä. Täytyy katsoa mihin kohtaan se lopullisesti Helenan keittiössä sijoittuuu...nyt se roikkuu hyllykön koukussa.

Minä inhoan postin raahaamia mainoksia. Kaikkein pölhöintä mielestäni on se, että Tokmannin ja VapaaValinnan lehdet tulevat samassa nipussa ja ovat lähes identtiset! Ihan älytöntä paperin (ja luonnon) tuhlausta! No eilen ensimmäistä kertaa elämässäni niistä oli jotain hyötyä...sainpahan Topille ruokapussin tehtyä kun molemmille sivuille löytyi sama mainoskuva saman kokoisena:

Pussi on hampurilaispussin ruskeaa reunaa ja taiteltu ja liimattu pussiksi. Etiketit tosiaan mainoslehdistä leikattu ja liimattu pussiin. Topin ruokakuppi on Ikean verhotangon päästä oleva "muovitulppa". Ruokana on sukarapujen pellettejä, joiden päälle kippasin tilkan massatöiden viimeistelyyn tarkoitettua lakkaa... Tuskin tulee olemaan lopullinen ruokakuppi, mutta menettelee nyt alkuunsa

Nukkekodin omistava siskoni täytti eilen vuosia ja aamulla askartelin hänelle pienen lahjan...:

Illemmalla kakkukahveilta palattuani tein Tuiskulaan vielä samanlaiset:

Lyhdyn idea tuli Nukkekoti Väinölän blogista. Aika hankalaa oli liimata liivatelehtiä laseiksi. Kynttilä on kakkukynttilän pätkä ja sitä sytyttäessäni kärvensin samalla pystypuitakin hiukan...on käytetymmän näköinen lyhty

Päivänvarjo on se perinteinen jätskiannoksen koristevarjo. Silkkipaperit poistettuna ja pitsikalsareiden riekaleita tilalla...reunassa on kukkapitsiä liimattuna. Varrelle en toistaiseksi tehnyt mitään...täytyy katsoa pitääkö siihen kädesija tehdä massasta vai meneekö se noin.